Suomen heinäsirkat ja hepokatit

Heinäsirkkoja ja hepokatteja koskevaa keskustelua käydään keskusteluryhmässä http://groups.google.fi/group/heinasirkat/. Uusia jäseniä otetaan mielellään.

Tässä on kuultavissa esimerkkejä hepokattien ja heinäsirkkojen äänistä mp3-tiedostoina. Palosirkan ääni on koiraan lentoääni. Muut ovat tavanomaisia koiraiden kutsuääniä. Osa tiedostoista on isoja.

Palosirkka - Psophus stridulus, lentoääni, 2 sekuntia, 27 kt
Ketoheinäsirkka - Chorthippus brunneus, 17 sekuntia, 269 kt
Pensashepokatti - Pholidoptera griseoaptera, 20 sekuntia, 314 kt
Kotisirkka - Acheta domesticus, 16 sekuntia, 246 kt
Heinätöpökatti - Metrioptera roeselii, 47 sekuntia, 731 kt

Suomen heinäsirkat ja hepokatit -kirjan mukana tulee CD-levy, joka sisältää 63 äänitystä. Mukana ovat kaikki sirittävät lajimme sekä lähialueiden lajistoa. Kirjaan sisältyy myös kutsuäänten määrityskaava.

Alla on kuva sirittävästä niittyheinäsirkasta:

Miten heinäsirkat ja hepokatit erottaa toisistaan?
Helpoiten ne erottaa tuntosarvista. Heinäsirkan tuntosarvet ovat ruumista selvästi lyhyemmät. Hepokatin tuntosarvet ovat ruumista pidemmät. Hyvä tuntomerkki on myös hepokattinaaraan takaruumiista lähtevä pitkä munanasetin.

Miten toukan ja aikuisen erottaa toisistaan?
Toukat ovat pienempiä ja niiden siivet eivät ole kehittyneet kuten aikuisen. Toinen selkeä ero on, että toukat eivät ääntele. Tosin kaikki lajit eivät ääntele aikuisinakaan.

Montako heinäsirkkaa ja hepokattia maassamme esiintyy?
Suomen lajistoon luetaan 32 lajia suorasiipisiä. Tässä lukumäärässä ovat mukana meille kulkeutuneet kotisirkka (Acheta domesticus) ja kasvihuoneissa tavattava ansarisirkka (Diestrammena asynamora) sekä satunnainen vaeltaja idänkulkusirkka (Locusta migratoria). Niinikään luvussa on mukana kerran maassamme tavattu tummaheinäsirkka (Omocestus rufipes), jonka ainoa yksilö (Pori, Yyteri, 1951) lienee laivan mukana saapunut tai tänne kulkeutuneiden jälkeläinen. Vakituisia luonnonvaraisia lajeja on siis 28. Lajiluettelo listaa kaikki lajimme.

Mitkä lajit ovat uhanalaisia?
Ks. lajiluettelo.

Onko hepokatteja ja heinäsirkkoja enemmän pohjoisessa vai etelässä?
Hepokatteja ei tavata pohjoisimmassa Suomessa. Heinäsirkkojenkin lajimäärä on Etelä-Suomessa selvästi suurempi kuin Pohjois-Suomessa. Usean lajin levinneisyys on kuitenkin pohjoispainotteinen, eikä kaikkia lajeja tavata Etelä-Suomessa ollenkaan. Etelä-Suomesta puuttuvia lajeja ovat lapinokasirkka (Tetrix fuliginosa), lapinsirkka (Melanoplus frigidus) ja keroheinäsirkka (Aeropedellus variegatus). Nevaheinäsirkka (Chorthippus montanus) on pohjoisessa selvästi yleisempi kuin etelässä, mutta se on tavattu etelärannikoltakin.

Mitä ne syövät?
Heinäsirkat ovat kasvinsyöjiä, mutta hepokatit syövät kasvien lisäksi myös hyönteisravintoa.

Purevatko heinäsirkat ihmistä?
Isot hepokatit voivat purra kovastikin, jopa niin että jäljelle jää arpi. Heinäsirkat eivät ole yhtä vahvaleukaisia, mutta kyllä iso heinäsirkkakin voi tuntuvasti puraista - minulla on siinä omaa kokemusta. Ne eivät tietenkään hyökkää ihmisten kimppuun, vaan purevat ainoastaan käteen otettaessa.

Mikä on sirityksen tarkoitus? Sirittävätkö sekä koiraat että naaraat?
Koiraan kutsuäänen tarkoitus on houkutella naaraita. Tavanomaisimmin kuullut äänet ovat nimenomaan koiraiden kutsuääniä. Kosinnan edetessä heinäsirkkojen naaraatkin voivat äännellä koiraiden kanssa.

Miten siritysääni syntyy?
Heinäsirkat hankaavat raajojen nystyröitä siipisuoniin. Hepokatit hankaavat siipiä keskenään.

Voiko lajit erottaa sirityksen perusteella?
Kyllä, ja monissa tapauksissa se on helpompaa kuin ulkomuodon perusteella. Ahoheinäsirkka (Chorthippus biguttulus) ja ketoheinäsirkka (C. brunneus) ovat hyvin paljon toisensa näköisiä ja voivat esiintyä samoilla paikoilla, mutta niiden koiraat sirittävät huomattavan eri lailla.

Mikä on sirityksen äänenkorkeus?
Äänen korkeutta on vaikea ilmaista yksiselitteisesti, koska äänessä on eri taajuuksia. Ihminen voi nuorena kuulla korkeitä ääniä 20 kHz:iin asti. Tällöinkin korkeimmista sirityksistä kuullaan vain alimmat taajuudet. Hepokattien äänet ovat heinäsirkkoja korkeampia. Kaikkien maamme lajien siritys on ihmiskorvin kuultavissa. Vaikeimmin kuultava laji on kaislahepokatti (Conocephalus dorsalis).

En ole tänä kesänä kuullut heinäsirkkojen siritystä. Onko kuuloni heikentynyt vai ovatko heinäsirkat hävinneet?
Heinäsirkat ja hepokatit aikuistuvat vasta, kun kesä on edennyt riittävän pitkälle. Yleensä ensimmäiset sirittävät vasta kesäkuun loppupuolella. Mikäli et loppukesän lämpimänä päivänä kuule siritystä niityllä, niin et ilmeisesti enää kuule korkeimpia taajuuksia. Tämä on tavanomaista ikääntyvillä.

Sirittävätkö kaikki lajit?
Eivät. Okasirkat, joita meillä on viisi lajia, eivät siritä. Myöskään kangassirkka (Podisma pedestris), lapinsirkka (Melanoplus frigidus) ja ansarisirkka (Diestrammena asynamora) eivät siritä.

Mikä on se illalla ja yöllä kovaäänisesti laulava sirkka?
Lehtohepokatti (Tettigonia viridissima) ja idänhepokatti (T. cantans) ovat kovaäänisiä laulelijoita, jotka aloittavat sirittämisen iltapäivällä ja jatkavat yöhön, jos lämpötila on riittävä. Lehtohepokattia tavataan Lounais-Suomessa ja idänhepokattia Kaakkois-Suomessa. Tämän lisäksi idänhepokatilla on yksi eristynyt populaatio Turussa.

Näin lapsena palosirkkoja, mutta en enää pitkään aikaan. Ovatko ne täysin hävinneet?
Eivät täysin, mutta palosirkka on voimakkaasti taantunut ja on nykyisin harvinainen. Lajilla on yksittäisiä esiintymiä, mm. Pohjassa, Säkylässä ja Nokialla. Lämpimät rinteet ovat sen parasta elinympäristöä. Uumpeenkasvaminen on sen suurin uhka. Löydetyistä esiintymistä on tärkeää ilmoittaa eteenpäin, jotta näitä alueita voitaisiin hoitaa niin, että elinedellytykset palosirkalle säilyisivät. Vaikka laji onkin suhteellisen näkyvä punaisine takasiipinen ja rätisevine lentoäänineen, niin oletettavaa on, että useat sen säilyneistä esiintymistä ovat vielä löytämättä. Loppukesä on parasta aikaa etsiä tätä ja useimpia muita heinäsirkka- ja hepokattilajeja.

Näin (vaalean)punaisen heinäsirkan, mikä se mahtoi olla?
Heinäsirkkoja on monen värisiä ja vieläpä saman lajin eri yksilöt ovat kovin erivärisiä. Erityisesti heinäsirkkojen toukilla (samanlaisia kuin aikuiset mutta pienempiä ja lyhytsiipisiä) tavataan erilaisia värimuotoja. Todennäköisimmin näit yleisenä tavattavan keto- tai ahoheinäsirkan.

Näin valtavan kokoisen sirkan, mikä se oli?
Suomessa esiintyy kolme isoa hepokattilajia, todennäköisesti näit jonkun niistä. Lisäksi heinäsirkkoihin kuuluva idänkulkusirkka (Locusta migratoria) vaeltaa tänne joskus, ja muitakin kulkusirkkoja on tavattu maassamme kuljetusten mukana saapuneina. Jos tuntosarvet ovat hyvin pitkät, kyseessä on hepokatti. Jos hepokatti on väritykseltään ruskea tai harmaa, niin sen täytyy olla niittyhepokatti (Decticus verrucivorus). Jos se vihreä, niin vaihtoehtoja on kolme: niittyhepokatti, lehtohepokatti (Tettigonia viridissima) ja idänhepokatti (T. cantans). Niittyhepokatti on kahta muuta kirjavampi ja esiintyy suurimmassa osassa maata. Lehtohepokatti on pitkäsiipisempi kuin idänhepokatti ja esiintyy vain Lounais-Suomessa (ja etelärannikolla). Idänhepokatti esiintyy Kaakkois- ja Itä-Suomessa (sekä Turussa).

Mikä olisi hyvä määritysopas?
Suomen heinäsirkat ja hepokatit -kirja sopii määrittämiseen. Se sisältää myös CD:n ja opastaa myös äänen perusteella tunnistamista.